Kallioperäkartoituksen jatkokurssi Leppävirralla

Teksti: O. Luoto

Tässä on tarjous, josta ette voi kieltäytyä. Vajaa kaksi viikkoa kylpylähotellissa täysihoidolla. Pakettiin kuuluu majoitus, ruoat, kuljetukset sekä ilmainen kylpylän ja kuntosalin käyttö. Eikä siinä vielä kaikki, jos tartut tarjoukseen, saat mukaan myös huippuluokan opetusta, luonnossa liikkumisen riemua ja viisi (5) noppaa. Kaikki tämä nyt täysin ilmaiseksi. Luit aivan oikein! Huomioithan, että tämä tarjous on voimassa vain joka toinen vuosi ja se kohdennetaan etupäässä maisterivaiheen opiskelijoille.
Kyseessähän on siis kallioperäkartoituksen jatkokurssi, mikä järjestettiin tänä vuonna Leppävirralla. Kurssin vetää GTK yhteistyössä yliopistojen kanssa. Sinne otetaan mukaan 24 opiskelijaa eli 6 jokaisesta yliopistosta, jonka lisäksi jokaisesta yliopistosta paikalla on yksi henkilökuntaan kuuluva. Tänä vuonna Oulusta oli yllättäen hyvin vähän halukkaita, joten muutama kolmannen vuoden opiskelija, itseni mukaan lukien, mahtui myös mukaan. Turun ja Helsingin yliopistoista mukana oli 7 opiskelijaa ja Åbo Akademista 4.

Wapun aikoihin täytyi pari iltapäivän tuntia uhrata kurssin skype-alustukseen. Tämä ei kuitenkaan pilannut waputusta, vaan alustus meni siinä sivussa olutta nautiskellessa ja yrittäessä saada puhelua toimimaan kunnolla. Alustuksessa kerrottiin keskeisimmät asiat kurssista ja Leppävirran kallioperästä, mitä kannattaa ottaa huomioon sekä annettiin ennakkotehtävä kurssiin liittyen. Kurssin keskeisenä ideana oli päivittää Leppävirran alueen kallioperäkarttaa, johon liittyen tuli mietiskellä, kuinka hoitaisi kartan päivittämisen erilaisten resurssien ollessa käytettävissä ja kirjoittaa lyhyt (max 1 A4) kirjoitus.

Kuva 1: Tutkimusalueemme. Lähde: GTK

Tuokokuun puolenvälin paikkeilla koitti aika siirtyä kohti Leppävirtaa ja kurssia. Maanantaina Oulusta liikkeelle lähdettiin aamulla vasta kahdeksan maissa, mikä aiheutti myöhästymisen lounaalta. Leppävirralle saavuttuamme, jouduimmekin saman tien (nälkäisinä) luentosaliin pönöttämään. Itseltämme oli otettu pois vaiva jakaa itseämme ryhmiin, vaan ryhmät oli muodostettu niin, että jokaisessa niistä olisi yksi henkilö kaikista yliopistoista. Tämähän tarkoitti sitä, että kaikkien meidän sisäsiittoisten oululaisten olisi nyt pakko tutustua ainakin muutamaan muuhunkin geologiin. Parin tunnin lyhyen infon, esittäytymisten, luennon ja muun pakollisen jälkeen pääsimme maastoon excuilemaan ja katselemaan minkälaisia kiviä vastaan saattaisi tulla. Samalla opeteltiin käyttämään mobiilikapalo-sovellusta, jolla havainnot saatiin tehtyä suoraan kännykkään, josta ne voitiin siirtää samaan tietokantaan muiden ryhmien kanssa.

Kuva 2: Itäkeskus. Hiljaisempi kuin oletin.

Lyhyen metsässä käynnin jälkeen saatiin viimeinkin syödäksemme kunnolla ja täytyy sanoa, että ruoka oli erittäin maittavaa. Jokaisena iltana oli lyhyt koonti päivän tapahtumista ja mahdollisesti lyhyt luento, jonka jälkeen saimme itse suunnitella mitä teemme seuraavana päivänä. Illalla saimme aikaan varsin lennokkaita suunnitelmia tiistaille, jotka onneksi tyrmättiin ja lopulta myös ohjaajat olivat tyytyväisiä suunnitelmiimme. Tämän jälkeen osa siirtyi urheilemaan, toiset omiin oloihinsa ja loput meistä painui nautiskelemaan virvoitusjuomia saunomisen yhteydessä.

Päivät alkoivat aina kahdeksan aikaan (ilman akateemista varttia), sunnuntaita lukuun ottamatta, joka oli vapaapäivä. Seitsemän aikaan oli tarjolla aamupala, jonka antimista tehtiin eväät myös lounaalle. Tiistaiaamusta olo oli hieman väsynyt, mutta se ei haitannut, kun jatkoimme excuilua alueella. Kelit sattuivat olemaan koko parin viikon ajan aivan mahtavat ja osana ajasta lämpötila nousi jopa hellelukemiin, joka oli jo ehkä hieman liikaa kentälle. Puoleen päivään mennessä olimme nähneet paljon erilaista paragneissiä, jotka kaikki olivat raporttien valmistuttua samaa kivilajia, ja suurimman osan kivilajeista mitä alueella saattaisi esiintyä, joten ryhmät uskallettiin laskea maastoon havainnoimaan. Havainnointi oli alussa varsin verkkaista, koska tarkoitus kurssilla oli oppia eikä tehdä tulosta, joten paljastumalla saattoi hyvillä mielin istua puoli tuntia. Mobiilikapalon käyttö itsessäänkään ei nopeuttanut havaintojen kirjaamista, vaan alkuun tuntui kovin takkuiselta.

Seuraavat päivät kuluivat mukavasti maastossa havainnoidessa ilman sateita tai suurempaa määrää öttimönkijäisiä. Illat puolestaan kylvettiin kylpylässä tai tarkemmin ottaen kilpailtiin kuvan 3 kaltaisella radalla sekä tehtiin muuta rentouttavaa. On tämä kyllä mahtavaa elämää. Ainoa mitä pitää tehdä on pyykkien peseminen, eikä sekään ole pakollista, koska eihän yliopistossa olevat ihmiset tuomitse.

Kuva 3: Kenttäpäivän pölyistä eroon

Lauantaina koitti viimeinen havainnointipäivä. En muista, mutta päivä oli kai ollut kuuma, koska illasta meidän ei tarvinnut nautiskella yksinämme virkistysjuomia.
Sunnuntai: jännä olo. Edellisenä iltana meno oli ollut melko geologi. Koomainen päivä, varmaan olin kipeäksi tulossa.
Seuraavan viikon hommana oli tehdä kartta ja raportti havaintojen ja olemassa olevan datan perusteella. Maanantain aluksi pidettiin luentoa kartan piirrosta, jonka jälkeen aloiteltiin raportin kirjoittamista ja kartan luonnostelua. Illasta mietittiin, missä kohtaa aluetta täytyisi täydentää havaintoverkkoa tai käydä varmistamassa vanhoja havaintoja. Tiistai käytettiin kokonaan havaintoverkon paikkaamiseen. Koska kenelläkään ei ollut suurempaa intressiä lähteä enää keskiviikkona paikkailemaan havaintoverkkoa, jäi runsaasti aikaa järjestää ”loppuexcu”, jossa käytiin mielenkiintoisimmilla paljastumilla, mitä alueelta oli löytynyt.
Torstai ja kuuteen saakka aikaa saada raportit ja kartat valmiiksi. Alkuviikon illat olisi ollut käytettävissä ja tällöin myös suositeltiin tekemään raporttia tahi karttaa. Perus opiskelijahan ei hommia tee yhtään sen aiemmin, kuin on pakko. (eihän tämäkään blogikirjoitus ole kuin pari kuukautta myöhässä, sori Anni). No mutta torstai on kokonaan käytössä, joten eihän tässä ole mitään hätää. Osalla ryhmistä ei ollutkaan mikään kiire, osalla oli hieman ahdistavaa ja lopuilla olisi tarvinnut olla hieman enemmän aikaa. Kaikki saivat kuitenkin aikaan edes jonkinlaisen kartan ja raportin. Toisilla se oli hyvä ja toisilla parempi ja eikös yhteenvedon pidäkin olla lyhyt ja ytimekäs? Esimerkiksi: tarkoituksena oli alueen kallioperäkartan päivittäminen ja sen me myös teimme.Nyt kun tarvittavat hommat oli tehty ja kurssin läpi pääsemiseksi riittää, kunhan edes yksi ryhmästä esittelee tuotoksen, päästiin taas verkostoitumaan muiden geologien kanssa. Meno ei ihan niin geologi kuin aiemmin, mutta perjantaina kuitenkin väsytti parin tunnin unien jälkeen. Aamusta esiteltiin tuotokset ja puoleen päivään mennessä kurssi taputeltu. Kotimatka oli hiljainen.

Kuva 4: Kurssin porukka

Loppumietteet ja mitä jäi käteen:
– Aivan mahtava kurssi kaikin puolin.
– Erittäin opettavainen ja nimenomaan mentiin opetus edellä, vaikka GTK:n täytyikin siitä oikea raportti tehdä. (http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/46_2018.pdf)
– Yksi parhaista kursseista, mitä Suomessa on tarjolla.
– Tutustumista muiden yliopistojen opiskelijoihin ja siellä on myös niitä, joita ei KaKassa näe. Eli ei niin paskoja tyyppejä.
– Mahtava henkilökunta eri yliopistoista ja GTK:lta, Suomen parhaita omalla osa-alueellaan.
– Hyvä ruoka ja onnistunut parin kilon painonnousu.
– Kolmannen vuoden opiskelijatkin pärjäävät ihan mukavasti, vaikka maisteriopiskelijoille onkin suunnattu.
– Kannattaa lukea itsenäisesti rakennegeologiaa, koska Oulussa sen opetuksen taso hirvittää.
– Varsinkin fukseille: opetelkaa oikeasti ne mineraalit ja kivet, sekä termistö vaikka se välillä onkin tylsää, ja joskus tuntuisi, että ette ikinä tulisi sitä tarvitsemaan.
– Yleisesti kaikille: havaintojen yhdenmukainen nimeäminen, vaikka nimi olisikin ”väärä”, helpottaa työtä kummasti.
– Jätä roikkumaan asiat mistä haluat stressata myöhemmin
– Ottakaan kuvia, mikäli aiotte kirjoittaa kesätyöblogiin