Kairasydän? Loggaus? –> Kairasydänloggaus?!?

Kairasydänloggaus on erityisesti kallioperägeologiassa ja kaivosgeologiassa erittäin tärkeä tutkimusmenetelmä, jonka avulla saadaan tietoa maanpinnan alaisesta, näkymättömissä olevasta, kallioperästä. Ilman kairasydämistä saatua tietoa ymmärryksemme maankamarasta olisi parhaimmillaankin vain tieteellistä arvailua.

Jotta loggausta (”kirjaamista”) päästään ylipäänsä tekemään on kalliosta ensin porattava kairanäytettä. Siinä timanttipäällysteisellä ontolla kairanterällä pureudutaan aina metri kerrallaan kallioon, porattu näyte poistetaan ja tätä kiertoa jatketaan jopa useita satoja kertoja. Maallisemmin timanttikairausta voidaan karkeasti verrata omenan siemenkodan poistajaan, joka samantapaisesti poistaa ehjänä sylinterinmuotoisen osan omenan keskeltä. Tyypillisesti kaikki poratut kairanäytteet järjestetään syvyysjärjestyksessä laatikoihin, jotta ne pystytään myöhemmin nostamaan pöydälle peräkkäin ja tarkastelemaan jatkuvana seurantona (kts. kuva alla).

Kuva 1. Tyypillinen ympäristö kairasydänloggauksessa

Kuva 1. Tyypillinen ympäristö kairasydänloggauksessa

Loggaus voi kuulostaa joltain hämärältä kokkauksen muodolta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan kairasydämessä eri syvyyksillä esiintyvien kivilajirajojen paikallistamista. Kuka vain pystyisi erottamaan ja kirjaamaan, jos Suomen kansalliskivilaji, graniitti, vaihtuisi tietyllä syvyydellä hyvin tummana esiintyvään amfiboliittiin. Monimutkaisimmillaan taas loggaamisessa mitataan erilaisilla astemitoilla, viivottimella ja kompassilla pieniä rakenteita, joiden tulkitsemiseen vaaditaan jo melko kokenutta silmää.

Kairasydänloggausta tehdään useaa tarkoitusta varten. Tutkijalle kiinnostavinta saattaa olla eri kivilajien välisen kontaktin luonne, kairasydämessä näkyvät kerrosrakenteet tai jotkin epätavalliset muodot. Kaivosyhtiöt ovat taas kiinnostuneita, missä kohtaa taloudellisesti louhittava malmi alkaa ja loppuu. Tämä vaatii todella suurta määrää kairasydänporaamista, ja yhdellä kaivoksella voidaankin kairata yli 100 km sydäntä vuodessa. Myös rakentamismielessä kairaaminen on olennaisen tärkeää. Esimerkiksi Oulun keskustan alla olevaa kallioparkkia rakennettaessa oli oleellisen tärkeää tietää, onko rakennettava kallio yhtenäistä ja onko siinä erilaisia heikkouskohtia tai murroksia. Kairaamalla ja loggaamalla se selvisi ja ilmeisesti kallio oli hyvälaatuista, kun parkkiluolasto on nyt valmis.

Kuva 2. Graniitti

Kuva 2. Graniitti

Kuva 3. Amfiboliitti

Kuva 3. Amfiboliitti

Olin heinäkuussa puolitoista viikkoa Otanmäki Mine Oy:llä tilaustyössä, jonka tarkoitus oli varmistaa 70- ja 80-luvuilla tehtyjen kairasydänloggausten ja vanhojen kemiallisten analyysien oikeellisuutta. Käytännössä kävimme uudestaan läpi pienen osan vanhoista kairasydämistä ja otimme uusia analyysinäytteitä samoista kohdista kuin -85 vuoteen asti kaivosta ajanut yhtiö oli ottanut jo vuosikymmeniä sitten. Se on jo toisen tekstin aihe, mutta nykyään kansainvälisesti vaaditaan tarpeeksi laadukkaita ja varmistettuja tuloksia (mitä vanhat tiedot eivät enää olleet), jotta kaikki toimijat pelaisivat samoilla pelisäännöillä. Tässä tapauksessa todistamalla osan vanhasta tiedosta oikeaksi pystymme olettamaan, että myös loput tiedosta on pätevää.

Kulkekaamme loppuviikkoon päivän elämänohjeen saattelemana: Parempi kairata ja logata, kuin kovaa onnea porata. Ja muuten! Jos et ole koskaan tarkistanut oman maakuntasi maakuntakiveä, niin täältä se onnistuu:

http://www.gtk.fi/geologia/kiviharrastus/maakuntakivet/

Tie na… kallion sydämeen käy kairaamisen kautta.

 

1.8.2017

Juho ”Etunimimies” Tapio