Here´s tae ye! Eli olkaa vaan töissä, me reissataan osa I

Toukokuun alku. Räkää, siitepölyä ja kevään viimeiset tentit. Pilaantuneelle maidolle tuoksuneeseen kiltahuoneeseen eksyi jostain sietämättömän paljon valoa, josta ei syksyllä uuteen tilaan muutettaessa ollut kenelläkään mitään aavistusta. Tuli oikeastaan melkein huijattu olo. Arki iski. Jääkaappi tyhjeni kurjalasta, oli rankkaa.

Vastaavanlaisena aneemisena päivänä pitkittynyt wappurutto eskaloitui akuutteja toimenpiteitä vaativaksi matkakuumeeksi. Hetkeni koitti, ja hyödynsin surutta potentiaaliseksi matkakaveriksi havaitsemani E. Molkkarin sairaushuuruja. Koska oman alan työpaikat menivät tämän kesän osalta ohitsemme, oli suorastaan velvollisuutemme lähteä keräämään joitakin kokemuksia kirjoitettavaksi Nikolin kesä”työ”blogia varten. Tai näin minä asian sain myytyä. Pienen nettipankkisäädön (opintolainat oikeaan tarkoitukseen!) jälkeen lennot olivat varattu ja likkojen mieliala kiltistäkin kirkkaampi. Viskiä! Miehiä hameissa! Huonoa pubiruokaa! Aye!

Jos hankitte sähköhammasharjan, hankkikaa se pyöreällä harjaspäällä. Kuvan harja kuvausrekvisiittaa, kuin myös viski. Passi on omani!

Jos hankitte sähköhammasharjan, hankkikaa se pyöreällä harjaspäällä. Kuvan harja kuvausrekvisiittaa, kuin myös viski. Passi on omani!

Tämä teksti ei käsittele nuorten geologien kesätyökokemuksia. Minulla mitään sellaisia ole.  Lupaan kuitenkin kertoa, millaista on juoda tulivuorella viskiä aamuyöllä ja maistaa haggista, joka pienen googlailun tuloksena vaikuttaisi olevan savolaisen mykykeiton ja tamperelaisen mustamakkaran rakkauslapsi. Koska olemme kultturelleja ja tiedonjanoisia, saatamme käydä jossain kivimuseossa. Jos löydämme sellaisen kaiken muun kivan keskeltä. Päämatkakohteemme on kivinen Edinburgh, jossa vietämme viisi yötä. Lisäksi pyörähdämme Lontoossa, jossa otamme sen pakollisen turistikuvan Big Benin kupeessa. Maidstone tulee olemaan itselleni yllätys. Tiedän paikasta etukäteen sen, että sinne menee rautatie. Reissun päällä olemme 21.8.-28.8.2017.

Jo etukäteen tiedossamme on, että pamahdamme Edinburgiin sensitiivisille ja introverteille suomalaisille huonoon ajankohtaan. Kaupungissa on vierailumme ajan käynnissä varsinaiset maailmanlopun kinkerit, Edinburgh Festivals. Ilmeisesti heti heinäkuun lopussa alkava tapahtumakimara pitää sisällään monta eri festivaalia, ja kaupunki on ympätty täyteen kulttuuritapahtumia. Katsotaan siis, miten sen kivimuseon käy. Tapahtumaa riittää käsittääkseni syyskuun alkuun saakka, ja turistien virta on massiivinen.

Kaikkein suurimmat odotukset on ehdottomasti kohdistettu Edinburghiin. Paikallinen luonto kiinnostaa, ja poltto vuokrata kaupungista auto ja lähteä ajamaan rannikkoa pitkin turistiryysistä pakoon on suuri ja uhkaava. Vaikka wesibussilla pyörittiin viime wappuna Linnanmaan liikenneympyrässä väärään suuntaan, tuntuu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kurvaaminen ylitsepääsemättömän hasardilta.

Kirjoittelen tätä tekstiä samalla, kun kokoan itseäni viimeistä kesätyöviikkoa varten. Ihan työttömäksi en päätynyt lopulta itsekään. Vielä muutama vuoro yökkönä, niin matkakassa on raavittu kokoon. Kiitos Antti kesän voimabiisistä, rahan takii sai klo 3:30 sinnittelevän työläisen pysymään viimeiset tunnit hereillä. Kiitos vanha skodani, et jättänyt minua ikinä työmatkalle. Kiitos. Olen kypsä hyppäämään juuri varaamaani  Helsingin junaan.

A. Piispanen